Moi!
Apua tuntuu niin hassulle palata tänne monien kuukausien jälkeen takaisin.
Blogi on pyörinyt satunnaisesti mielessä ja sain viimeksikin itselle niin hyvää fiilistä siitä, että pääsin kirjoittelemaan omasta elämästä asioita, niin oon päättänyt että miksi en jatkaisi.
En tosiaan tahalleen tehnyt katoamistemppua, mutta voimat ei oo yksinkertaisesti viime kuukausina riittäneet mihinkään ylimääräiseen.
Nyt kun ehkä terveydentila sallii sen, niin haluan jatkaa tätä kirjoittamista. Tää on terapeuttista mulle.
Tosiaan oon tainnut viimeksi mainita, että mulla oli terveyden kanssa pahoja ongelmia, oksentelin paljon ja yleisesti voin todella huonosti. No sitä on jatkunut tässä jo kolme kuukautta, eikä loppua vielä valitettavasti näy.
Lisäksi ollaan sairasteltu joulukuusta lähtien melkein joka viikko (kuukausi vähintään) uusia flunssia ja saatu paljon paljon pöpöjä kaikkialta.
Meillä tosiaan vaikuttaa asiaan myös se, että esikoinen on päiväkodissa. Sehän on semmoinen kunnon pöpöjen apaja. Sieltä saa vaikka minkälaista sairautta, vaikka ei edes haluaisi.
En osaa oikein summata näitä viimeisiä kuukausia, mitkä oon viettänyt hiljaiseloa, koska voin sanoa, että on tosi pohjamudissa kyllä vedetty.
Sitä on vain yrittänyt jaksaa arjen ja perheen keskellä ja oma terveys on ollut vaakalaudalla.
Oon tuntenut tosi paljon surua ja syyllisyyttä siitä, etten oo esim. läheisiin ja ystäviin/tuttuihin pystynyt pitää yhteyttä.
Toivon että asia korjaantuu tässä kevättä kohden.
On muuten niin ihanaa, että valo lisääntyy päivä päivältä ja oikeesti se kevät on nyt ja sieltä se tulee pikkuhiljaa enemmän! Oon tosi fiiliksissä.
Tää oli tämmöinen pintaraapaisu, mut kunhan saan homman taas kunnolla käyntiin, niin kerron ummet ja lammet ensi kerralla paremmin!
Toivottavasti ootte voineet hyvin ja ihanaa alkanutta vuotta näin myöhässä.
- Emma
