Tässä ollaan oltu kohta jo kaksi viikkoa kipeänä, eikä loppua näy. Kuitenkin on pakko todeta, että näihin viikkoihin on mahtunut myös merkityksellisiä juttuja, mitkä ovat piristäneet. Nimittäin ihmisten ystävällisyys.
Kun sairastuimme koronaan, yksi ystävä kysyi, että olisiko hän voinut olla mitenkään avuksi, olisimmeko tarvinneet kaupasta jotain, tai olisiko hän voinut jotenkin muutoin auttaa meitä. Ne sanat ja se hetki oli todella liikuttavaa - miten kaunis ajatus ja ele se oli. Harvemmin kukaan enää nimittäin tarjoaa omaa apuaan, ilman vastapalvelusta. Toisena oli kun toinen ystävä kysyi joka päivä vointiamme - siitä tuli myös merkityksellinen olo. Pieni asia, mutta piristi ja oli kiva huomata, että on ympärillä ihmisiä ketkä välittää.
On nimittäin tämä nykymaailma todella brutaali paikka. Puhumattakaan siitä mitä maailmalla siis juuri nyt tapahtuu. Niin surullista. Ihmiset ovat kiireisiä ja lopen uupuneita. Se kaikista tärkein on väistämättä jäänyt taakse: Ystävällisyys, toisten huomioiminen, vilpittömyys.
Kolmas mieleenpainuva kohtaaminen sattui ruokakaupassa jonkin aikaa sitten. Olin lapseni kanssa kassajonossa ja edessämme oli vanhempi mies ostoksineen. Kun tulimme hänen taakseen, hän hymyili meille leveästi ja sanoi ”Teillä on etuajo-oikeus.” Hämmästyin tästä ja hymyilin leveästi huudahdin ”Ihan tosi?” Mies jatkoi hymyilyä ja otti ostoksensa ja päästi meidät hänen edelleen. Niin huomaavaista, sanoinkin sen hänelle! Taas niin pieni asia, mutta todella ihana sellainen. Ei meillä olisi ollut hätää jonottaa kassalla, mutta pääsimme kuitenkin jonon ohi. Oli mukava kohtaaminen.
Siitä mulle tulikin mieleen, että voi kun itsekin pitäisi tehdä enemmän hyviä asioita ihmisille, kehua aidosti jos on kehumisen aihetta, ihan tuntemattomia myös tervehtiä ja hymyillä. Antaa ja laittaa hyvää kiertämään. Siitä tulee itsellekin tosi hyvä ja lämmin olo.
Monesti on ollut ihanaa, kun olen ollut lapsen kanssa esimerkiksi ulkona, niin tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan ja sen pienen hetken voimme yhdessä jutustella niitä näitä, sitten jatkaa omia polkujamme - saamme hyvän mielen. Ainahan sitä small talkkia ei jaksa, eikä hymyillä. Mutta edes joskus. Uskon että kaikille tekisi semmoinen välillä hyvää! Täytyy tunnustaa, että nyt kun ollaan sairasteltu, on mulla ollut mieli tosi maassa ja kaikki tuntuu vaikealta.
Kysynpä siis että milloin sä oot tehnyt jotain kivaa toiselle? Läheiselle tai tuntemattomalle? Tai sanonut kivoja asioita? Mukavilla eleillä tai sanoilla voi varmasti parantaa muiden päivää! Se voi olla toiselle esim. päivän hienoin/mukavin asia. Ikinä ei voi tietää mitä toinen käy läpi - niin positiivista jutuista ei ole koskaan haittaa! Näin ainakin luulen.
Muistetaan siis olla ystävällisiä toisillemme, niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Laitetaan hyvää kiertämään. Saadaan niistä hyvää karmaa. Kokeilkaa tekin ihmeessä. <3
- Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti