Moi!
Pakko kertoa monen viikon kuulumisia ensiksi. Meillä on ollut vauhdikkaat viikot takana. On mahtunut paljon ohjelmaa päiviin ja toisaalta ollaan myös otettu rauhallisesti kotona.
Oltiin muutama viikko sitten käymässä mun vanhempien luona, nähtiin sukulaisia ja otettiin rennosti. Katsottiin elokuvia ja tehtiin itse oma tekemää pitsaa. Myös mun piti tehdä suosittua nachodippiä, kun sitä oltiin odotettu. Tää on ollut siis hitti meidän lähipiirissä. Mun mieshän siis tykkää tästä ihan älyttömästi! Tein tätä nachodippiä/-salsaa meidän tytön synttäreille ja osa vieraista kyseli heti että mitä tää on. 😄
Tässä tää koukuttava nachodippi!
Jos ette oo kokeilleet tai kuulleet tästä suositusta somen nachodipistä! Niin testatkaa ihmeessä! Tää on aivan järkyttävän hyvää. Varoitan että tähän jää koukkuun helposti.
Täytyy sanoa vielä sen verran, että musta on aina ihanaa käydä mun vanhempien luona. Siellä tuntuu siltä joka kerta, että ihan kuin aika aina jotenkin pysähtyisi ja siellä tulee tosi seesteinen olo. <3
Sitten ollaan käyty mm. jumpassa, hoplopissa, kaupassa, kirpputorilla, ulkoilemassa,
haravoitu pihaa ja istutettu syyskukkia. Kaikenlaista puuhaa on siis riittänyt!
Tässä oli mun pieni apuri pihahommissa. <3
Kävin myös ensimmäistä kertaa neuvolapsykologin vastaanotolla. Itkin koko käynnin ajan. Sain hyvin omasta mielestäni purettua kaikenlaisia ajatuksia ja asioita ääneen, niitä kaikkia mitä oonkaan pitänyt sisälläni. Kaikesta huolimatta mulle jäi helpottava tunne käynnin jälkeen.
Sitten (onneksi) kun pakolliset menot oli käyty, niin sen jälkeen jostain hiipi viime lauantaina flunssa taloomme (taas.) Ensin oli korona ja ehkä kaksi viikkoa oltiin terveitä, kunnes pienellä alkoi nenä vuotaa ja kuume nousi.
Se on tosi hämmästyttävää, kun yhtäkkiä onkin milloin mitäkin flunssaa. Sitähän tämä varmaan onkin pienen lapsen kanssa, mutta kyllä se yllätyksenä silti tuli. Se on vain niin raastavaa katsoa, kun toinen on niin kipeä, eikä pysty oikein helpottamaan oloa.
Kyllä siinä tulee sellainen leijonaemon kaltainen olo, haluaisi jotenkin suojella noin pientä kaikelta. Flunssathan ovat flunssia, niitä tulee ja menee. Mielummin itse kuitenkin sairastaisi ne kaikki. Onneksi vastustuskykyhän tuosta vain kasvaa!
Näin myös yhtenä viikonloppuna mun yhtä ystävää pitkään aikaan! Käytiin yhdessä syömässä ja sen jälkeen juomassa yhdet drinkit. Oli tosi ihanaa nähä pitkästä aikaa ja päästä myös itsekin vähän tuulettumaan. Huomasi vain, että vähänkin kun valvoo tavallista myöhempään, niin se tuntuu kyllä heti kropassa ja mielessä seuraavana päivänä.
Tässä minä lähdössä ihmisten ilmoille pitkästä aikaa illalla!
Ajattelinkin sitä kun olin ihmisten ilmoilla, että vitsi miten kivaa päästä välillä kotoa pois. Ennen kaikkea kyllä odotin, että pääsen takaisin kotiin. Kotona on musta niin kivaa olla, saa olla rauhassa ja tehdä mitä huvittaa. Tarkoitan siis, että välillä on kiva käydä jossain, mutta kotiin on aina tosi kiva palata. Oon niin kotihiiri.
Yksi ilta kun olin käymässä itse nukkumaan. Niin mietin sitä, että vaikka onkin välillä ihan tosi rankkaa tää elämä. Niin silti on tää kaikki on tosi ihanaa, enkä vaihtais mistään hinnasta pois tätä kaikkea! Rakastan meidän perhettä, meidän arkea ja kaikkea mitä puuhataan yhdessä.
Myös mietin eräs ilta, kun tyttö oli jo nukkumassa, että hitsi mulla on nyt jo kauhea ikävä sitä. Mietin että onneksi aamulla näemme toisemme ja huomenna olisi jälleen uusi päivä yhdessä. Uusi päivä minkä saan viettää tyttäreni kanssa kotona/milloin missäkin menossa. On etuoikeutettu olo viettää hänen kanssaan paljon aikaa, hän kuitenkin kasvaa ihan silmissä ja jatkuvasti oppii uutta. Sitä on maailman parasta seurata.
Rakastan myös sitä, että hän tykkää kovasti kirjoista. Luemmekin päivittäin todella monta kertaa kirjoja yhdessä. Hän valitsee kirjan ja tuo sen mulle ja sitten istahtaa omatoimisesti syliini! Se on niin hellyyttävää, että sydän pakahtuu. On niin ihanaa olla siinä sylikkäin, pieni tyttö sylissäni ja kuinka hän osoittelee ja kyselee kirjasta asioita. On aivan mahtavaa myös todistaa ja hämmästellä sitä, kuinka hän päivittäin oppii jotain uutta. Ja ennen kaikkea miten paljon hän jo nyt ymmärtääkään. <3
Puhuin myös yhden ystäväni kanssa siitä, että kuinka kaikki eivät välttämättä halua lapsia, sen takia kuinka oma aika ja tarpeet häviävät lapsen myötä. Onhan se totta, että ne jäävät hetkeksi taka-alalle, mutta en sanoisi että minä en pystyisi ollenkaan huolehtimaan itsestäni tai käydä missään/elää omaa elämääni. Se on vain järjestelykysymys.
Toki mietin joskus, että olisi kivaa jos voisi yllättäen katsoa esim sarjaa tai lähteä käymään elokuvissa. Mutta niin ei voi vaan enää extemporena lähteä välttämättä, eikä se mua oikeesti haittaa. Ajat muuttuu ja elämä muuttuu. Musta tää lapsen kanssa eläminen on antanut paljon enemmän, kuin on ottanut.
Musta on vain mukavaa kun elämä on tasapainoista ja toisinaan rauhallista. <3
- Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti