Hei!
Ulkona on nyt niin syksyinen sää kun olla ja voi. Tosi harmaa päivä ja vettä välillä on ripsinyt.
Ajattelin kertoa kuulumisia, kun onkin vahingossa hetki vierähtänyt siitä, kun oon viimeksi kirjoitellut.
Me ollaan oltu viime viikko jälleen kipeänä, mutta ollaan onneksi nyt jo terveinä. Mulla itsellä on kyllä taas oman terveyden kanssa ollut vähän huolia. Nimittäin lopetin viime sunnuntaina imetyksen! Johan se matka kestikin melkein 1v 3kk.
Tämä oli mun oma päätös lopettaa, vaikka tyttö olisi ollut vielä eri mieltä ja oma kroppa myös. Musta tuntui jo pidemmän aikaa, että halusin luopua siitä. Aikansa kutakin eikö?
Oon kyl ollut siinä mielessä toki onnekas, että imetys lähti jo alussa tosi hyvin liikkeelle ja olisi jatkunut edelleen se taival, ellen olisi itse päättänyt lopettaa, mutta varmasti parempi näin. Kyllähän se siis tietysti tunteita herättää niin mussa, kuin tyttäressänikin.
Piti vain se kertoa, että mulla on ollut nyt useamman päivän tosi outo olo omassa kropassa. Oon saanut ihan hirveitä päänsärkyä ja tuntuu et oon koko ajan tosi kovasti väsynyt/uupunut. Imetyksen loppumista ja sen seurauksena mahdollisia oireita kuvaillaankin ihan samanlaisina kuin alkuraskaudessa.
Jos ette tienneet, niin mulla oli silloin kun odotin esikoistamme, niin ihan järkyttävä alkuraskaus ja ne olotilat silloin kesti sen ekat 3kk. Niin en oo yhtä innoissani nyt tästäkään, mutta toivottavasti menisi viikossa tai parissa nää olotilat ohi..
Tää on kyllä aikamoista, mitä kaikkea näin naisena joutuu kokea läpi. Ensin raskaus, sitten synnytys ja sen jälkeiset hormonit. Mm. tunnemyrskyt, palautuminen, baby blues.
Tota listaa voisi vaan jatkaa. Nyt just sitten vielä tämä imetyksen lopettaminen, mistä ei pääse ihan helpolla. Ei kyllä meitä naisia muutenkaan mun mielestä mitenkään helpolla päästetä tai ainakaan mua. Mun puoliso aina sanookin, et oon kyl sellainen kovan onnen sankari, kenelle aina sattuu just kaikenlaista. Oon samaa mieltä.
Tuntuu välillä jotenkin epäreilulta, että miesten ei tarvii kärsiä niin monesta eri vaivasta, kuin mitä me naiset. Esim. synnytyksen jälkeen pitää aloittaa heti lantionpohjanlihasten vahvistaminen. Eihän miesten tarvii sellaisista välittää. Näin naisena sitä saa todellakin tehdä koko ajan jotain edistäviä asioita, oman kropan ja palautumisen eteen.
Oikeesti ei kyllä kaikki heti siihen kykene, että aloittaa treenaamisen. En ainakaan ite jaksanut sillon vauvavuoden pimeydessä ja sektiosta toipuessa alkuun tehdä mitään. Sainkin nyt vasta käytyä fysioterapeutilla ja katsomassa oman erkauman tilanteen. Sainkin häneltä tosi hyviä vinkkejä ja harjoitteita, miten voi alkaa edistämään vihdoin tätä omaa palautumista.
Varsinkin kun jokaisella meistä kestää niin oman aikansa palautua tuosta kaikesta. Etenkin vielä sekin juttu, minkä oon huomannut itse, niin raskaus/imetys vaikuttaa ihmisellä näköön. Tääkin on varmasti tosi yksilöllistä, mut oon sen takia vitkutellut optikolle menemistä. Kunhan ensin palaudun edes tosta imetyksen lopetuksesta.
Niin no se noista aiheista, vaikka voisin kyllä ehkä kirjoittaa noista oman postauksen. Sen verran juttua kyllä löytyisi noista kirjoitella.
Piti myös tähän loppuun sanoa noista kuulumisista, että muita kuulumisia meillä ei oo oikein nyt. Tai sinänsä mitään ihmeellistä ei oo tapahtunut.
Ollaan toki jonkun verran nähty ihmisiä, mikä on ollut tosi piristävää ja mukavaa. Varsinkin ton sairastelun jälkeen.
Ollaan kans ulkoiltu paljon, mutta niin paljon toi sairastelu kyl verottaa, et se on ihan järjetöntä. Ei oo samanlailla ollut nyt jaksamista, kuten ennen niin monesta sattuneesta syystä. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala helpottaa, toivotaan ainakin niin!
Tässä oon muuten jo kovasti haaveillut, että voisin laittaa joulukuusen kotiin, juoda paljon glögiä ja aloittaa kuuntelemaan joululauluja! Ensi viikollahan onkin jo marraskuu, niin ehkä sitten vihdoin voi luvan kanssa laitella kaikkea.
Halusin tulla nopeasti kertomaan miten täällä on aika mennyt. Palataan paremmin myöhemmin.
- Emma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti