Miten äitiys on muuttanut mua?

Aloin tälläistä kysymystä itse tässä pohtimaan: Miten äitiys on muuttanut mua ja miten näen itseni?

Silloin kun aloin odottamaan meidän tyttöä, en todellakaan tiennyt mitä tuleman pitää ja minkälaista raskausaika tulee olemaan ja minkälaista on tosiaan tulla äidiksi. 

Kaikki oli niin uutta ja hämmentävää ja sitä äitiyttä ja siihen valmistautumista alkaa tehdä raskausaikana. 

Sanoisin että ainakin itselle se oli tosi kova kasvun paikka ja se oli sellainen henkinen matka. 

Tottakai jokaisella on omat kokemuksensa ja mielipiteensä äitiyteen. Musta etenkin raskausaika ja toki äitiys on sellainen henkilökohtainen asia.

Muistan kun mietin pitkään, että minkälainen äiti musta tulee ja miten kaikki asiat tulevat menemään. 

Oon ennen lasta mun mielestä ollut aika spontaani, en hirveesti murehtinut tulevaa, elin ja menin hetkessä.

Joten miten sitten äitiys muutti mua? Kaikella tavalla. Sain tästä aiheesta inspiraation, kun useammalla on ollut tästä puhetta nyt lähiaikoina ja ihmiset ovat kertoneet omia kokemuksiaan.

Sanoisin siis, että äitiys muutti kaiken, mutta hyvällä tavalla. Sain ja oon saanut elämääni sellaista rauhaa ja hyvää oloa. Tiedättekö, kun on sellainen fiilis, että näin tän kuuluikin mennä ja mun kuuluukin olla just tässä missä oon.

Sellainen onnellinen, levollinen ja rauhallinen olo sisällä. 

Oon mun mielestä äitiyden myötä tullut rauhallisemmaksi, ymmärtäväiseksi ja voi kun tätä listaa voisi jatkaa. 

Juuri sellainen iso henkinen kasvu on tapahtunut ja pidän siitä tosi paljon. Oon aikuistunut. Täytänhän mä tänä vuonna jo 27 vuotta.

On tosi vaikea ehkä selittää ja kuvailla muille, et millaista on olla äiti ja millaista oli silloin tulla ekaa kertaa äidiksi. 

Musta äitiys ja vanhempana olo on maailman parasta mitä itselle on tapahtunut, vaikka se ehkä jonkun korvaan voi tosi kliseiseltä kuulostaa. 

En toki kiellä, ettei olisi oikeesti välillä ihan hirveen rankkaa ja ettei välillä sitä miettisi, että miten tästä selviää. Esimerkiksi kovista sairastelukierteistä, uhmasta tai vain huonoista päivistä. 

Loppujen lopuksi kyllä tää kaikki on niin sen arvoista. Oma lapsi on parasta mitä tiedän. 

On niin antoisaa nähdä miten ylipäätään lapset kasvaa ja kehittyy. On ihanaa, että mulla on yksi pikku tyyppi ketä kutsuu mua äidiksi. Musta maailman kaunein sana on ”Äiti.”

- Emma